tää on sairas maa ja sitä rataa miks mä en voi vaa ignorata ?

Hymyt tunteel heitellään, täs on pakko kipuun tottuu
En puhu sulle vaikka sisimmässään haluisin,
mä monesti meinasin, mut päätin ain et katuisin
Mä oon tehny virheit ja nehän täs nyt vituttaa
Mut aika haavat parantaa ja ehkä takas sinut saan
Mun kohal ei voi sellast satu tapahtuu
Kun sataa, oon se tyttö jonka edes yössä haavat sattuu.

 

 tyttö herää vieraasta sängystä, ei ollut eka kerta
kova päänsärky, vessaan oksentamaan verta
katsoo peiliin, näkee tyhjät silmät
ja tyhjist silmist vaan tyhjyyttä siitä
mite kaikki meni helvettiä päin,
kuiskaa itselleen, ettei tahdo elää näin

 

 Tiesin et sua en voi omistaa,
kuiskaus kuului kaikki loppuu meistki aikanaa.
Aatella miten pystyitkää mua satuttaa,
mun sydäntä jonka vaan harva auki saa
Mut vaik kuinka pahalta se nyt tuntuukaan
mä en silti muita kai osaa rakastaa
Oot mulle aikaa pahaa vaan,
mut ku en helvetti vaan haluu unohtaa

 

 joka päivä revin auki menneisyyden haavoja
liian useesti käy niin mutta miksi,
ja vaikka säännöt on tehty rikottaviksi
mä kadun mun tekoja
mä pyydän anteeks arvista
mut muista:
mikä ei tapa se vaan vahvistaa