.....

                                                Haluan oppia lentämään tänä yönä,
                                mutta kahleet maassa pitää minut tiukasti maanpinnalla.
                                    Muistot kahlitsee minut ikuisesti tähän paikkaan,
                                                    pois pääse en vaikka haluisin.
                                                        Haluisin alottaa alusta, 
                                         mut joka viikko samat haavat auki repeää.
                                       Ne kivuliaat haavat jotka joskus itseeni viilsin,
                                                                jotka sinä viilsit.
                                                         Lisää suolaa haavoihin,
                                               lisää tuskaa tähän pieneen mieleen.
                                                      Istuin sateessa ja sut näin,
                                                et mua huomannut ja ohi kävelit.
                                                                    Niin kylmästi.
                                          Kyyneleet valuen jatkoin paikoillani istumista,
                                                         Jatkoin sieluni tuhoamista.

                                                           Tiedän en ollut sulle tärkee ,
                                                                   mut halusin silti,
                                                             halusin olla sulle tärkee.
                                                            Halusin merkitä jotakin..

Tunnen sisälläni vihlaisun aina kun mua katsot.

Tiedän että se katse halveksuu.

Mutta mitä sinä vielä haluat?

Kerro minulle...

Uskon silti et pystyn vielä jatkaa,

ilman sua tai jopa sun kanssa.

Miten vain haluut,

päästätkö vielä lähelle?

Halaatko?

En mä tiedä enää mitään,

mikä mua vois enempää satuttaa.

Joten älä pelkää,

ei mua enempää voi enää rikkoo.

Sano mitä ikinä halusitkaan ei se enää tunnu missään,

kipu piristää.

Kipu ja tuska,

Ainoat ystävät.

Ystävät jotka satuttavat,

ystävät jotka helpottavat.

Tuhoavat minut hiljalleen.

Pääsenkö pois?

Saanko toisen mahdollisuuden?

Kerro minulle...

                                                                    -Mirai

Anteeks.

Juu eli siis ISO anteeks kun en ole vähään aikaan kirjottanu ku ei vaan ole yksinkertasesti jaksanut..

Siis lyhyesti tää viikko, olin maanantai-tiistai kummeillani taksvärkissä, keskiviikkona kapessa med. Miro, Ida ja laura. Ja tänään....öö... torstaina Mirolla ja kapessa :D Eli eli suunnittelen tässä parhaillaan puhelakkoa mutsille koska hän on erittäin ärsyttävä paskiainen joka ei voi päästää mua mihikää. En sit vissii teekkää sitä ihanaa kigua kun en vissiin pääse sinne frostbiteekää... Kaikkia kiinnosti vitusti joten häivyn ja jätän teijät rauhaan.
-Mirai♥

....

Niitä monia kysymyksiä mitä tässä vitun isossa maailmassa ovat Pystynköhän luottamaan tuohon ihmiseen? ja Jos luotan niin jättääköhän se mut joku päivä?
 Eli itsetunto miinuksella, kaverisuhteet päin persettä ja kotonakin asiat vähän miten sattuu....

Ihan sama. Tuntuu vaan välillä siltä että vaikka vetäisin ranteet auki nii pahasti tai vetäsin lääkkeitä yliannostuksen ja joutusin sairaalaa... Tulisko kukaa kattoo miten mulla menee? Tiien että tuskin tulis... No kuka nyt tälläsestä mitättömästä paskasta jaksaiskaa välittää...

Onks mulla enää ketään jolle vois kertoa kaiken sen tuskan?
Onks mulla enää ketään joka vois mua ees vähän auttaa?

...Emmä tiedä.

"Can I just leave?
I do not want to inflict pain on others.
Could I just go?
Not one to miss me, however.
Let me out of this fear ...
I do not want this shit in the neck, but someone still pushes it.
Do not cry my friends, time to repair the scars so let my go. "




-Mirai ♥

dolololololololololoooo

Hehhheheheheheeheee! Koulun koneet on ihan hiton ihania ku toisessa ei toimi välilyönti ja toisessa enter.... =_____________=''''
Mut jooh on tosi hehkee olo ku väsyttää vitusti ja päätä särkee... lalalalalalaaa Eile kävin koulupäivän itkee terkkarille et on huono olo nii pääsin kotii mesettää Miron kans!^^ Mut joo painun takasii dataamisen ihmeelliseen maailmaan!
-Mirai

Kavereita, Sadetta ja valmispitsaa~

Eli siis ryhmä rämä kokoontui tänään ritsalaan kokoonpanolla Mirai, Maaranen, Josa ja Miro. Hilluttiin sitten ympäri tätä pientä erittäin paskaa kaupungin osaaa ja hauskaa  oli. Lopulta sit Maarane lähti jonnekki huitelee ja Josa meni vissii hovarille nii me lähettii Miron kaa kävelee ritsalaa pyselle istuu ja siellähän me istuttiin ja syötiin atrian valmispitsaa kaatosateessa :DD onneks oli katos. Mut juu sit lähin kotii ja tappelin mutsin kanssa ja nyt lähen jatkamaan Miron ja miun erittäin kehittäviä mesekeskusteluita 8DDDDDDDD
-Mirai♥

Hhehehehehehehehehehehehehehe

Heheheee! Eilen meillä leffaa katsoessa eräs sieni nimeltään Miro sai idean ruveta leikkimään kampaajaa minun hiuksillani... No olen kyllä tyytyväinen lopputulokseen, mutta mutsi tuskin on :D
-Mirai

Written in the stars...

"Oh, written in the stars, a million miles away, a message to the main. Oh, seasons come and go, but I will never change. And I'm on my way."