Tässä mä taas istun, mummolan kammarin pöydän ääressä ja dataan. Tää viikko on ollu aika vaihteleva, jotkut päivät on ollu iha siedettäviä ja toiset taas ei. Faija raahas mut taas tänne savikseen mummolaan, juuri sinä viikonloppuna kun olisin vaikka voinut hengata kavereiden kanssa ja pitää hauskaa. Se on tavallaan jännää et aina kun mä tuun jonnekkin vähänkin eristyksiin kaupunkielämän villistä menosta ni alan miettiä asioita paljon. Tänään mun mielessä on pyöriny tosi paljon asioita, kuten vaikka esimerkiksi mihin mun itsevarmuus katosi. Kai se lähti pilvien mukana jonai pilvisenä syyspäivänä. Tai sitten asiaan liittyy vaan yksiselitteisesti mun taustat. No mut joo lopetan tän filosofiointini ja jauhan teille jotakin kiinnostavampaa. Mä luin pari päivää sit netistä erään 15-vuotiaan Elisan päiväkirjaa joka teki itsemurhan viime vuonna. Sen lukeminen liikutti mut ihan kyyneliin, koska tunsin nii vahvaa sympatiaa sitä kohtaan. Tällä hetkellä mulla on itseasiassa hyvä olo, tavallaan en tunne tällä hetkellä mitään.Just sellanen now I'm ready for leave, mut en aio. Mulla on liikaa menetettävää tällä hetkellä,
ystävät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti