Ja levoton tuhkimo tekee itsestään marttyyrin.

Ja he tarinansa toisillensa
Kertoo vuorollaan,
Miten harhaan oli vieneet
Kadut julmaan maan
Haavat viiltää yhä
Sirpaleista menneiden
Kun kestää kivun sen,
Voi murtaa rakkauden

Kaksi yksinäistä yössä kaupungin
Häipyy teilleen omillensa kumpikin
Hetken jakaa kun he saivat samanlaisen kohtalon,
Sielut arpeutuneet rauhaa täynnä on
Kenties aika kuljettaa samaan jonoo kuljettaa
Ja ovat enemmän kuin kaksi tuttavaa

Ja he tarinansa toisillensa kertoo vuorollaan