Yllätyttiin miten toisiimme kyllästyttiin

Verta,
Olen nähnyt sitä jo liikaa, mutta koskaan siitä en tarpeeksi saa.
Kun tuntuu todella pahalta en ajattele, tartun vaan ensimmäiseen terävään asiaan.
Viillän ensimmäisen haavan, joka on syvä. Odotan hetken.
Haluan lisää, En ole saanut vielä helpotusta.
Viillän vain lisää ja lisää.
Pian huomaan että en saa mitään helpotusta pahaan oloon,
joten jatkan vain päästäkseni siitä eroon.
Jossain vaiheessa tulee ajatus "en halua elää."
Sitten teen vielä lisää jolloin alkaa jo pienesti tajunta heittää.
Suutelen haavojani ajatellen että sinä olet siinä. Jokaista kehooni viillettyä nimeäsi.
Miten katkeransuloiselta se tuntuukaan ajatella sinua ja maistaa samalla raudan makuinen veri suussa.
En halua enää riidellä. En halua enää rikkoutua sisältä. En halua yksinkertaisesti enää elää.
Anteeksi
                                                                                                                                      -Senkou