Take my hand one last time.

Viiteenkymmeneen täytyy laskea
Aikaa piiloutua enemmän
Vaikka minne meen, oot pian paikalla
Hiljaa hengitystä pidätän

Mitä tapahtuu
Olen hereillä
Eikä kukaan muu tunne mua niinkuin sä

Valehdellaan pienemmäksi vahinko
Älä muista että kiinni jäätiin jo
Sillä kukaan ei oo edes puoltakaan
Siitä mitä susta saan
Aina kun mua kosketat

Sataantuhanteen vaikka ootetaan
silti etsimättä löydät mut
Yhä uudelleen puhdas liataan
Jos nyt katsot, ehkä sokaistut

Mitä tapahtuu
Olen hereillä
Eikä kukaan muu, tunne mua niinkuin sä

Hmm... Mitenkä nyt sen sanoisi. No voinpa vaikka aloittaa siitä että tunnen oloni turhaksi. Kukaan ei vastaa mun viesteihin, kukaan ei viitsi edes soittaa takaisin... Onko se liikaa pyydetty että saisin puhua jollekkin? Kai se on... Tekisi mieli kiivetä kaupungin korkeimman rakennuksen katolle ja huutaa niin kovaa että kaikki kuulisivat kuinka paska olla minulla on. Vuossi vaihtuu, mutta muuttuuko mikään? Toivon että tietyt asiat muuttuvat mutta onko se mahdollista? Tuntuu että en jaksa elää niin että minulla ei ole ketään joka kuuntelee mitä sanottavaa minulla on. Sellainen oli, mutta onko enään? Kertoisitko minulle? Jaksatko kuunnella minua vaikka sinulla on itselläsikin ongelmia? En halua tietty pahentaa kenenkään oloa omilla ongelmillani mutta haluan puhua jollekkin keneen luotan. Sihdissä oli tehty loppuraportti...

"Hyvin avara katseinen nuori, mutta elää liikaa toisten ongelmien mukaan"

....Okei mä olen nyt sitten todistetusti fake... En tahdo mennä psykiatrille, mutta joudun... Ihan sama kai mä sitten pidän kaiken sisällä kun kukaan ei ymmärrä miltä musta tuntuu... Kaikki vaan luulee et mä valehtelen mun ongelmat mut mua oikeesti sattuu koko ajan...

"I don't wanna be F A K E, I just wanna be real..."

-Senkou