Even in my mirror hates me.

En jaksa nyt ettii tähän alkuun mitään lyriikoita. Ei ole olemassa tuskaani kuvastavia sanoja. Anteeksi rakkaat, musta vaan tuntuu yksinkertasesti siltä etten jaksa enää... Oon viimesen viikon aikana miettiny tosi paljon et mikä mussa on vikana. Joka päivä, joka hetki, joka sekuntti.  En halua mennä  kouluun koska saan vaa kuulla siellä mite paska ihmine oon. Kaupassakin tekee mieli itkeä koska ohikulkijat kattoo tosi pahasti. Mikä mussa on vialla? Miks kaikki ihmiset ajattelee musta pahaa? Liian paljon kysymyksiä, liian vähän vastauksia. Itken joka ikinen ilta koska sattuu. Koulussakin välillä pakko mennä vessaan itkemään. Mulla on oikeesti tosi paha olla... En tiie haluunko jatkaa, en tiie muutekaa mitä aion tehä. Mä kaipaan vaa turvallisen sylin johon voi tulla kun on paha olla, joka lohduttaa ja joka helpottaa mun oloa. Tällä hetkellä mun oloa ei helpota mikään. Ihmiset pitää mua tekopyhänä, esittäjänä ja matkijana... Ne ei todellakaan tiie miten muhun sattuu. Mua pelottaa mitä sitten teen kun oikeesti voimat loppuu....

Anteeks, mitä muuta voin sanoo
Pilasin kaiken, vedin altani maton
Halusin vaa elämän ja kaiken takasin
Pelasin ja hävisin sen kaiken mitä rakastin

Miks kaikki sanoo et mun pitää olla vahva
Miks se oon mä, jonka pitäs muka jaksaa
Liikaa paskaa, se väkisinkin maahan painaa

Teen mitä vaan, teen väärin silti aina
Tein sillo väärii päätöksii ja kadun niitä
Elämä on peli, eikä mikään mulle riitä
Nyt oon saanu iha tarpeeks tästä kaikest

 
Pääki on hajonnu, se tekee tästä vaikeet
Miks en sais luovuttaa, nyt on vittu pakko
Tää tekee must hullun, ei auta juomalakko
Te riistitte mult kaiken, veitte mun sielun

Ulkoo ihan tyyni, mut sisältä päin kiehuu
Aika alkaa miettii muuta, koittaa rauhottuu
Aika alkaa laittaa hommat kuntoo ja muuttuu
On vaikee selittää, ettekä te ymmärrä
Mut oon palasina, tarviin jonku joka välittää

-Senkou♥